Paris thru my lens

~~~ Lauantai 28.3.09 ~~~

Matkamme alku oli varsin kivikkoinen.
Jäin perjantaina töiden jälkeen Helsinkiin kaverin luokse yöksi. Äidiltä oli tullut tekstiviesti, että hän on tullut kipeäksi ja olo on todella huono. Sovimme, että hän lähettää aamuyöllä viestin, jos hän on tervehtynyt sen verran, että voi lähteä bussilla kentälle. Pohdimme myös sitä mahdollisuutta, että lähtisin yksin, jos äidin kunto ei paranisi. Aamulla kuitenkin tuli äidiltä viesti, että "bussissa ollaan" ja parin tunnin päästä tapasimmekin kentällä.

Puolilta päivin olimme viimein selvittäneet tiemme hotellille. Äiti jäi hotelliin lepäämään ja minä suuntasin Eiffel-tornia katsomaan. Heti tornin alapuolelle saavuttuani ja nähtyäni jonon hylkäsin saman tien ajatuksen hissin käyttämisestä. Päätin kiivetä portaita, mikä olikin kovempi urakka kuin mihin olin varautunut. Ilma oli ollut koko päivän pilvinen ja kolea. Pian sen jälkeen kun olin kiivennyt ensimmäiselle tasanteelle alkoi tuulla ja hetken kuluttua alkoi sataa oikein reippaasti. Tarkoitus oli jatkaa hissillä ylös tornin huipulle asti, mutta sateen, todella kylmän tuulen ja hissijonon takia päätin jättää sen seikkailun tällä kertaa väliin. Suuntasin takaisin alas ja metrolla hotellille.

Hassu juttu sattui ennen Eiffel-tornille lähtöä. Olin syönyt vain varhaisen aamupalan ja olin todella nälkäinen. Niinpä menin hotellin lähellä sijaitsevaan ravintolaan haukkaamaan salaattiaterian. Vähän sen jälkeen kun olin saanut annokseni, istui vastakkaiseen pöytään vanhempi valkohapsinen herrasmies. Siinä syödessäni tuntin oloni hieman vaivautuneeksi, koska tämä herra katseli minua koko ajan. Koitin olla kiinnittämättä asiaan sen kummempaa huomiota ja olin juuri pyytämässä laskua, kun tarjoilija tuli luokseni ja kertoi, että tämä herra haluaa maksaa laskuni ja hän toivoo minun nyt ottavan vielä jälkiruokaa ja kahvia.
Olin aivan ymmälläni. Tilanne oli oikeastaan todella epämukava. Tavallaan olin jotenkin immarreltu, mutta kuitenkin todella vaivautunut. En halunnut kuitenkaan loukata tuon miehen tunteita, joten söin melko pikaisesti tiramisun ja olin tekemässä lähtöä, kun mies tuli vielä juttelemaan kanssani. En puhu sanaakaan ranskaa, enkä tietenkään ymmärtänyt mitä hän sanoi, mutta se ei tuntunut häntä haittaavan. Sen verran sain selville, että hänen nimensä oli Giuseppe ja että hän oli kotoisin Italiasta. Ikuisuudelta tuntuvan hetkn jälkeen onnistuin jotenkin vetäytymään tilanteesta kohteliaasti. Vielä ovella piti monta kertaa varmistaa tarjoilijalta, että voinhan tosiaan lähteä maksamatta.
Kyllä oli omituinen tilanne, enkä todellakaan tiennyt, miten olisi pitänyt menetellä. Jos olisin ollut suomessa, en olisi antanut kenenkään maksaa laskuani, mutta jotenkin ajattelin sen olevan tälle herralle jonkinlainen kunnia-asia, enkä sen vuoksi kieltäytynyt. Rahaa säästyi, mutta kyllä olin helpottunut, kun pääsin ravintolasta ulos.

Illalla äitikin oli jo sen verran paremmassa kunnossa, että lähdimme yhdessä kiipeämään Montmartren kukkulalle. Matkalla ihalimme pikku putiikkeja, suklaapuoteja, leipomoita, joostokauppoja ja vanhaintavaraliikkeitä. Kävimme Sacré Coeurin kirkossa ja kävelimme kukkulalla, kunnes alkoi sataa niin kovaa, että päätimme pelastautua läheiseen ravintolaan syömään illallista.

~~~ Sunnuntai 29.3.09 ~~~

Ensimmäisenä suuntasimme hotellilta kohti Louvrea. Porukkaa oli paikalla runsain mitoin jo aamuvarhaisella, joten päätimme, että kierrämme museosta vain muutaman osan. Pakollinen Mona Lisa piti tietenkin käydä katsomassa, mutta eipä siitä juuri mitään nähnyt siinä väen paljoudessa.

Louvrelta lähdimme kävelemään pitkin Seinen rantaa. Ostin rantakojusta ihania värikkäitä julisteita ja mustavalkoisia postikortteja. Matka jatkui kohti Notre Damea. Kirkon jälkeen lähdimme tutustumaan latinalaiskortteleihin. Siellä nautitun lounaan jälkeen suuntaisimme Marais`n kaupunginosaan. Lopulta päädyimme takaisin hotellille lepuuttamaan jalkoja ja taidettiin siinä pienet torkutkin ottaa. Illalla lähdimme vielä metrolla Champs Elyseelle ja riemukaarta katselemaan.

Sunnuntaina ei satanut, mutta kirkkaan aamun jälkeen päivä muuttui puolipilviseksi. Ilma oli edelleen aika kylmä, niin että kaikki paidat ja villatakit olivat kovassa käytössä.

~~~ Maanantai 30.3.09 ~~~

Koko lähtöpäivä oli kaunis ja aurinkoinen. Oli selvästi lämpimämpää kuin edeltävinä päivinä ja ilmassa oli ihanasti kevään tuntua.
Suuntasimme ensimmäisenä Montmartrelle tekemään muutamia ostoksia ja kuvaamaan Sacré Coeurin kirkkoa päivänvalossa. Istuimme katukahvilassa ja nautimme auringon paisteesta.

Ostin Montmartrelta kellon keittiön seinälle, muutaman julisteen sekä fuksian värisen neuletakin, ruskean t-paidan ja ruskean neulemekon.

Sitten lähdimmekin jo metrolla kohti Invalidikirkkoa. Pikaisen kirkkokierroksen jälkeen alkoi vatsa kurnia ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa oopperan lähistöltä.

Vielä ennen kotiinlähtöä kävimme tavaratalo Galeries Lafayettessa. Ostoksia ei raaskittu siellä tehdä, mutta sitäkin enemmän ihastelimme itse rakennusta ja erityisesti sen ihanaa lasikupolia.

Kyllä kolme päivää on Pariisissa aivan liian vähän ja monta kaunista kohdetta jäi vielä näkemättä. Aika paljon me kuitenkin onnistuimme noihin päiviin mahduttamaan huomioonottaen että äiti oli normaalissa kunnossa oikeastaan vasta viimeisenä päivänä. Varmasti menen Pariisiin vielä joskus uudestaakin ja on ihan mukavaa, että sillekin kerralle jäi jotakin nähtävää. Ehkä seuraavalla kerralla on vähemmän kiire ja voi enemmän keskittyä nautiskeluun ja tunnelmointiin.

Nyt onkin hyvä alkaa odottamaan kuukauden päässä olevaa viisipäiväistä Lontoon matkaa ;)