Haaveissa kahvikupillakin on jossain oma paikka

Jos (ja toivottavasti kun) koittaa se päivä, että saan opiskelupaikan sisustusalalta, tarvitsen jonkinlaisen työtilan läksyjen ja opiskelutöiden tekemiseen. Meillä on olohuoneessa pieni "työpöytä" johon mahtuu muutama esine ja kannettava tietokone. Yhtäkään paperia ei tuolle pöydälle voi levittää ja kun siihen laskee kahvikuppinsa, saa tosiaan katsoa mihin kyynerpäitään nojaa.
Oli asia sitten ajankohtainen tai ei, olen siis alkanut pohtia kunnollisen työtilan tarvetta kodissamme ja päätynyt siihen lopputulokseen että sellainen olisi hyvä olla olemassa. Ongelmana on yllättäin tila. Tai pikeminkin sen puute. En keksi asunnossamme ainoatakaan kohtaa, mihin mahtuisi niin suuri työpöytä, että siihen mahtuisi kaikki tarpeelliset tavarat ja siinä olisi tilaa kunnolla piirtää. Keittiössämme on kyllä ihan kunnollisen kokoinen pöytä, mutta jostakin syystä minua ei yhtään houkuttele ajatus likaisten astioiden, värikynien ja koulupapereiden täyttämästä ruokapöydästä.
Mikä siis neuvoksi?

Kodikkaita koloja, kutsuvia vuoteita

Olen kummasti mieltynyt pieniin makuuhuoneisiin. Se on oikeastaan hyvin onnekasta, sillä suurin osa suomalaisten asuntojen makuuhuoneista on melko pieniä.
Lapsena haaveilin nukkuvani muhkeassa katosvuoteessa keveiden puuvillaverhojen takana. Olen aina ollut ihastunut mataliin ullakkokamareihin, verhoilla suojattuihin makuusoppiin, erkkereihin ja alkoveihin sijoitettuihin lepopaikkoihin.

Edellisessä asunnossa nukuimme olohuoneen alkovissa. Sänkynä toimi patja, joka oli sijattu alkoviin rakennetun, muutaman askelman korkuisen korokkeen päälle. Nykyisessä kodissa makuuhuone on muuten vain postimerkin kokoinen pesämäinen tila.
Pienessä tilassa nukkumisessa on oma viehätyksensä. Kuumana kesäyönä saatan toivoa ympärilleni lisää ilmaa, mutta suurimman osan aikaa vuodesta tuntuu vain mukavalta käpertyä peiton alle kuin karhunpoikanen pesäkoloon.
Nukkuessaan ihminen on suojattomimmillaan. Ehkäpä meillä on edelleen tallessa alkukantainen tarve suojata itsemme kylmältä ja ulkomaailman vaaroilta nukkumaan mennessämme. Siksi onkin niin ihanaa väsyneenä kaivautua pehmoiseen sänkyyn jos ei vuodeverhojen taa niin ainakin oman untuvapeiton alle. Unta odotellessa voi katsella varjojen leikkiä katossa. Katossa, joka ei onneksi ole liian korkealla.


Hyvää yötä!




*********

elämän aakkoset jatkuu...

D
Danko Jones, dixieland jazz, David Bowie, the Darkness: en voinut vastustaa näitä ulkoavaruudesta saapuneita glamrockin uuden aallon lähettiläitä.

E
Eric Hobsbawm: sai minut kiinnostumaan poliittisesta historiasta,
estetiikka: yksi parhaita asioita elämässä ja suuren ilon aihe
elefantit: ihan muuten vaan

F
Freddie Mercury: mies, ääni ja lavakarisma. Minulle loputon ihailun kohde ja innostaja.
Farscape: ei missään nimessä paras, mutta ehdottomasti hauskin scifi-sarja ever.
Foucaultin heiluri: tämä Umberto Econ kirja on uskomaton, siinä on kaikki.
Farkut: aina jalassa

Takaisin koulunpenkille...toivottavasti

Mieleni halajaa kovasti takaisin opiskelun pariin.
Tarkemmin sanottuna ihan uuden alan opintojen pariin. Yksi tietty oppilaitoskin on jo kiikarissa johon haku alkaa ensi kuussa. Tämä kevät on paljolti uuden opettelun ja vanhojen juttujen loppuunsuorittamisen aikaa. Valtiotieteiden kandidaatin tutkinto pitäisi saada puristettua kasaan kevään ja kesän aikana, jotta syksyllä voisin aloittaa uuden alan opinnot puhtaalta pöydältä. Samaten työelämän puolella asiat ovat muutoksen kourissa. Nykyinen työsuhde ilmailualalla päättyy ja toivon löytäväni uutta haastetta tilalle. Muutama projekti sisustuksen tiimoilta onkin jo sovittuna tälle keväälle.
Tällä hetkellä aikani kuluu lähinnä nykyisen työn ja siitä toipumisen merkeissä, mutta koitan löytää aikaa myös valokuvaukselle ja suunnittelulle. Ja tietysti myös bloggaamiselle.




Niille lukijoille, jotka eivät minua tunne, ajattelin valottaa persoonaani ja kiinnostukseni kohteita Elämän Aakkosten avulla. Käyn jokaisessa viestissäni läpi kolme kirjainta, jotka kertovat minusta tai elämästäni jotakin. Elämä kun on muutakin kuin pelkkää sisustamista. Onhan?


A
Aviomies: Tapasin mieheni ensimmäisen kerran Turussa taiteiden yönä 1998 yhteisen kaveriporukan välityksellä. Aloimme seurustella vuoden -99 alussa vaikka ikäeroa meillä oli seitsemän vuotta. Kesällä -06 avioiduimme maistraatissa ja helmikuussa -07 avioliittomme siunattiin ja häitämme juhlittiin suvun ja ystävien voimin.
Aretha Franklin: big mama, big voice
Audrey Hepburn, Alexis Bledel: Hollywoodin tusinakaunottaret kalvetkoon näiden kahden sulottaren rinnalla!
Apocalypse Now!: Kauniisti tehty elokuva rumista asioista. Kerrassaan vaikuttava.
Anna Shirley: kasvoin aikuiseksi ja edelleen kasvan aikuisena tämän punapäisen orpotytön kanssa. samaistumisen kohde ja esikuva

B
Beatles: vaihe nuoruudessa
Babylon 5: paras scifi-sarja ever
blues, big bandit
boogie woogie: tanssi, jota haluaisin osata

C
Chicago: elokuva oli upea, Lontoossa nähty lavamusikaali vielä upeampi
Coppola: se vanhempi ja miespuolinen
Cash, Johnny: voiko jotakin näin rehellistä olla rakastamatta

Auki ovet ja ikkunat!

Unelmien huvila on avattu. Villa Vallaton kutsuu haaveilemaan, nauramaan ja leikittelemään, nauttimaan kiireettömästä sunnuntaiaamusta keittiön sohvalla makoillen, hörppimään kaakaota villasukat jalassa ja paahtamaan vaahtokarkkeja takan ääressä.

Villa Vallaton on paikka jossa suunnitelmat ja ideat syntyvät ja muhivat. Tänne kerään huoneiden täydeltä kauneutta ja inspiraation lähteitä. Täällä pohditaan, suunnitellaan, toteutetaan ja lopuksi tänne arkistoidaan.
Täällä maistellaan elämää ja sen jokaista aromia. Näissä huoneissa iloitaan, innostutaan, puuhastellaan niin että lattialaudat narisevat askelten tahdissa ja nauretaan niin että seinät raikaavat. Näissä kamareissa myös itketään, närkästytään, kiivastutaan, kuunnellaan nurkkien surullista narinaa ja tuulen ulinaa ullakkolla.
Joskus vain käperrytään hiljaa viltin alle.

Ovet on avattu, astu sisään!